Uusi vuosi – uudet aatteet

Ajatelma

Hei ja iloista alkanutta vuotta! Täksi vuodeksi tein vain yhden lupauksen: yritän muistaa tuon tuttavani Facebook-seinältä pöllityn ajatuksen joka ikisenä päivänä, tuli vastaan mitä tahansa.

Mulla on ollut blogia ikävä. Mieli on tehnyt palata sen pariin, mutta aika ei vaan riitä. Olen kuitenkin pohtinut, että voisin jatkaa blogia Facebookissa. Voisin päivittää Kotitalouskerhon sivulle samantyyppisiä ideoita, vinkkejä, löytöjä ja kokeiluja kuin tännekin, joskin lyhyessä muodossa ja linkeillä varustettuna. Mitä siitä sanotte?

Näihin kuviin ja tunnelmiin

3,5 vuotta, 253 postausta ja 43 000 näyttökertaa. Satoja kuvia ja tuhansia sanoja.

Olen ihminen, jonka on vaikeaa enää motivoitua, jos innostus lopahtaa. Mieluummin vaihdan kurssia, kuin tarvon takkuiselta tuntuvaan suuntaan. Olen oppinut, että kun luovun jostain, saan varmasti jotain uutta tilalle. Nyt on tullut aika jättää tämä blogi. Marttahenki minussa elää yhä, mutta jatkossa haluan suunnata kirjoitus- ja kuvausenergiani johonkin muualle.

Voihan olla, että ikävissäni vielä palaan tähän, tai poikkean jossain vierasbloggaajana, tai perustan joskus vielä uuden blogin.

Siihen asti, heippa!

Piparikoristeet

Uusvanhoja leimasimia

Korkkileimasin

Bongasin Pinterestistä kuvan, jossa viinipullon korkeista oli tehty suloisia leimasimia. Tuumasta toimeen oli päästävä heti. Piirsin ja veistelin puukolla korkkiin sydämen ja kaivoin esille vanhan leimatyynyn. Sitä etsiessäni löysin lapsuudenkodistani myös rasiallisen vanhoja leimasimia, kaikki 1980–90-luvulta. Laatikkoa kaivellessani tein melkoisen aikamatkan koulumuistoihini. Luokassa kiertäneissä kirjevihoissa ja slämäreissä leimat olivat yhteen aikaan tosi kovaa valuuttaa.

Leimasimet

Kukkujasta nukkujaksi

Unilelut

Tämän äidin väsymys alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vauva on lopulta tajunnut, että päivällä syödään ja yöllä nukutaan – ja äiti on vihdoin ymmärtänyt, ettei vauvan jokaiseen ääntelyyn tarvitse reagoida. Meillä on nukuttu jo huimat kolme yötä ilman heräilyjä (ei tietenkään peräkkäin, mutta kuitenkin)! Muutenkaan lastenhuoneessa ei ole tarvinnut käydä viime aikoina kuin kerran tai kaksi yössä.

Tämä syömis-nukkumispyörän käätäminen ei ollutkaan ihan yksinkertainen projekti. Siirsimme lapset samaan huoneeseen nukkumaan pari kuukautta sitten ja pian sen jälkeen lopetin yöllä imettämisen. Sitten aloin tarjota neidille öiseen aikaan korviketta, muutamaa viikkoa myöhemmin lämmintä vettä ja lopulta vaan kylmää vettä. Vihdoin päätin, että tassuttelu saa riittää, kunnes kovetin mieleni ja annoin tytön riekkua yöllä yksikseen. Menin rauhoittelemaan vain, jos itku kuulosti hätääntyneeltä. Ajattelin, että opetelkoon tyttö nukahtamaan ihan itsekseen, ja niinhän se oppi. Yötarjoilun vähentämisen myötä alkoivat unijaksot pidentyä ja ruoka maistua päiväsaikaan.

Kääntöpuolena on nyt sitten, että äidillä selkä prakaa, kun ei öisin saa enää taukojumppaa…

Joululehti! Mulla!

Kodin Kuvalehden Joulu

En ole liiemmin ostellut joululehtiä, mutta viikonloppuna hairahduin. En voinut vastustaa Kodin Kuvalehden Joulu -lehteä, joka äkkiselailulla vaikutti lupaavalta. Olihan joukossa turhaakin täytettä, kuten Joulun 101 rastia. Kun nämä tehtävät täytät, ovat talo ja mieli valmiit juhlaan. Ja vähempikin riittää. (Mulle on riittänyt tähän mennessä oikein hyvin noin 10 % lehdessä mainituista tehtävistä. En ole koskaan esimerkiksi vieraillut pukkiparaatissa tai käynyt laulamassa naapureille joululaulua. Ihan joulurauhan takia taidan jättää ne väliin tänäkin vuonna.) Kierrätyskranssi-ideat olivat kivoja, samoin kierrätyslahjoista kertova Jalosta uudeksi. Joulun klassikkoreseptit vaikuttivat päteviltä. Niistä ehdin jo kokeilla helppoa ja hyvää mallasleipää.