Isänpäivän onnistujat ja epäonnistujat

Tämän huushollin ekaan isänpäivään mahtui niin onnistumisia kuin epäonnistumisia. Ensiksi mainittuihin kuuluivat varmasti patakintaat, jotka tein miehelle lahjaksi. Mies oli jo etukäteen esittänyt toivomuksen, että ne sopisivat yhteen hänelle synttärilahjaksi ostamani Globe Hopen Parila-essun kanssa. Yritin parhaani. Paksun puuvilla-pellavakankaan ja huovan ostin Eurokankaasta ja mustan puuvillakankaan vuoriksi Ikeasta. Painatuksen ääriviivat suunnittelin tietokoneella, tulostin ja piirsin piirtoheitinkalvolle. Sisukset eli painettavan osan leikkasin kalvosta terävillä pikkusaksilla. Tiimarista löytyneen kangasvärin tuputtelin vanhalla rätillä kankaan nurjalle puolelle (joka oli rouhean ja siksi paremman näköinen), annoin kuivua 24 tuntia ja silitin vielä viisi minuuttia. Patakintaiden kaavassa ja ompelussa hyödynsin Suuri Käsityö -lehden ohjetta. Olin armeijahenkiseen lopputulokseen varsin tyytyväinen, ja niin taisi mieskin olla. Hän suunnitteli jopa pelaavansa illalla Pleikkaria kintaat käsissään :)

Päivän onnistumisiin luettakoon myös pekaanipähkinäpiiras, katkarapurullat ja lasagne. Piiras oli juuri niin herkullista kuin kuvittelinkin, tosin valmistaikina tuntui täytteen rinnalla kovin mauttomalta. Katkarapurullista innostui myös lankomies, joka maistoi aurinkokuivattuja tomaatteja ensi kertaa elämässään! Lasagnen päätin kesken kaiken tehdä kahteen vuokaan, joten mehukkuuden takaamiseksi valmistin miehen avustuksella lennosta kaksi tomaattikastiketta: toisen jauhelihasta ja toisen tummasta soijarouheesta.

Varsinaisia surkimuksia olivat sitten porkkanakuppikakut, joita eilen sain päähäni leipoa. Taikina käyttäytyi mallikkaasti, kunnes laitoin sen uuniin. Siellä se kohosi ja valui amerikanmuffinivuokien reunojen yli. Jäähtyessään kuppikakut lässähtivät, ja yön aikana levisivät myös muffinivuoat. Aamulla siirsin kuppikakut uusiin vuokiin muffinipellille ja ryhdyin valmistamaan kuorrutusta. Siitä tuli TODELLA juokseva siitä huolimatta, että lisäsin ja lisäsin ja lisäsin tomusokeria ja koetin kohmettaa seosta jääkaapissa. Lopulta annoin periksi ja lusikoin kuorrutetta kuppikakuille. Vaikka se valui muffinivuokiin ja ties minne, sain kulumaan vain murto-osan valmistamastani kuorrutteesta. Tarjosin kuppikakut vieraille naureskellen, mutta reseptin heitin sadatellen roskikseen.

One thought on “Isänpäivän onnistujat ja epäonnistujat

  1. Veikkaanpa, että porkkanakuppikakut maistuivat mainiolta, ja itse asiassa kuvassa ne myös näyttävät tosi hyviltä, vaikka niitä surkimuksiksi haukutkin! :)

    Ja nuo patakintaat ovat kyllä ihan huiput!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s